Tämän viikon agilityt jäivät harmillisesti välistä, mutta onneksi tokoilemaan päästiin!
Ohjelmassa oli välikoe, jossa liikkeinä luoksepäästävyys, paikkamakuu, seuraaminen, liikkestä seis tai maahanmeno sekä luoksetulo. Meille pisteitä ropisi luoksepäästävyydestä ja seuraamisesta, josta eritoten olen ylpeä! Ainoat moitteet siinäkin tulivat ohjaajan epätarkoista käännöksistä, josta siis kotiläksynä harjoittelua ensin ilman koiraa ja sitten Dänin kanssa. En tiiä huomasiko kukaan muu, mutta ryhtiä olen parantanut ;)
Paikkamakuuta en ole ottanut talvikaudella hallissa, koska maa on liian kylmä Dänille. Nämä on taas niitä rodun piikkiin meneviä, kääpiöt kun tuntuvat olevan kovin arkoja kylmälle, märälle ja viimalle. Maahanmeno on alusta alkaen ollut se vaikein juttu meille joten suotta teen siitä yhtään enempää epämiellyttävää koiralle. Tämän vuoksi myös liikkeestä maahan jätettiin välistä. Tuota SEIS -juttua ollaan ahkerasti harjoiteltu koko viikko ja seuraavana tavoitteena olisikin kokeilla sitä sivulta niin, että koira oikeasti jäisi seisomaan eikä ennättäisi istua. Nämä liikkeet ovat siis työnalla eivätkä laisinkaan valmiita julkisiin esityksiin, joten niistä ei siten herunut pisteitä.
Olen tyytyväinen kokeeseen; se antaa suunnan mihin mennä ja kertoo rehellisesti missä tällä hetkellä ollaan. Pikkuhiljaa ymmärrän, että se taso missä me koirakkona olemme on riitettävä meille nyt ja tässä. Kääpiöpinseri rotuna ei varmasti ole niitä helpoimpia tokokoiria, joten turha on verrata itseä vaikka viereisiin jo paljon pidemmällä oleviin tai kauemmin harrastaneisiin noutajiin. Rotua voi kyllä motivoida herkuilla, mutta miellyttämisenhalu ei ole niille ominainen luonteenpiirre. Lisähaastetta. Vstapainona toimii seuraaminen. Ollaan tultu siinä jo niin pitkälle että miksei voitaisi onnistua samalla tavalla myös muissa liikkeissä? Kyllä me voidaan. Se vaatii ahkeraa treeniä, epäonnistumisia, virheeseenmenemisiä, mutta niiden kautta korjataan, opitaan, tehdään ja onnistutaan. Nyt kun olen päässyt palkkausongelmasta ja saan Dänin leikkimään tokotunnilla, pystyn tarvittaessa käyttämään lelua namin sijaan saan varmasti tuolle vauhtia rakastavalle agilityhirmulle myös tokon tuntumaan yhtä kivalle. Tästä voin onnitella itseäni. Kehitystä koirankouluttajana. Musta on ainakin mahtavaa että koira leikkii tunnilla. Tässäkin ensin oma mieli, kun itse on kivamoodissa koirakin toimii eri tavalla.
Aikaa on. Koira on vielä nuori ja Däni on tarvinnut yllättävän paljon aikaa pelkkään kasvamiseen. Ilmassa alkavat olla ensimmäiset aikuistumisen merkit. Tekemisen lisäksi olen antanut sille aikaa kehittyä. Minullakaan ei ole kiire. Däni on ensimmäinen harrastuskoirani, joten en halua pilata tähän astista matkaa liian kovalla kädellä tai liian kovilla vaateilla. Vaikka kieltämättä joskus käy mielessä se, että montako koiraa tarvitsee ensin pilata että voi kehua itseä koirankouluttaja, saa yhden tosihyvän, jolle oppiminen kävisi helposti ja itse ei sortuisi taas siihen samaan virheeseen? :D Lisäksi kun mulla on joku pakonomainen tarve varjella sen mahtavaa luonnetta. Olin onnekas kun sain koiran tismalleen haluamastani yhdistelmästä, sen lisäksi olen erittäin onnekas, koska Däni on tekevä ja sosiaalinen. Se on mahtava toisille koirille, vieraille. Se rakastaa ihmisiä ja sen kanssa on helppo mennä mihin tahansa uuteen tilanteeseen! Reipas elämä pennusta asti on toiminut. Kaikki huonot kokemukset on minimoitu, pelottavat kohdattu yhdessä, positiivista haettu ja moniin eri paikkoihin viety. Jatkan tällä linjalla vielä. Mahtavaa luonnetta ja tekevää koiraa ei kannata pilata sillä, että puistossa on kerran joku joka ärähtää tai hallilla oleva pyöröovi on niin pelottava että koko treeni menee sitä tuijottaessa.
Vaikka agility on tällä hetkellä päälajimme alan oikeasti innostua tokoilusta ihan tosissaan. Minulla on nyt tavoitteita ja haasteita. Alkuperäinen tavoite oli saada koira toimimaan ryhmässä ja tekemään siellä asioita toisista koirista huolimatta. Tekemään niitä minun kanssa, toimimaan yhdessä koirakkona. Tämä ajatus elää edelleen mutta kenties kisakentätkin meitä kutsuvat joskus..
Asiaan liittyen löysin hyvän artikkelin netistä: http://poltsi.fi/Liisa/artikkelit/tokokoe.html. Onko ohjaaja valmis? Me olemme vielä raakile koirakkona, mutta haku kesän ryhmiin alkaa pian. Toivotaan että pisteet riittää agilityn lisäksi tokoryhmään, intoa on senkin edestä. Haluan oppia.
 |
| Illan parhautta on köllähtää mummun viereen. |
